Kylvöjä ja istutuksia

Jumaltenkukka

Sain toiveeni mukaisesti äitienpäivälahjaksi kaksi Kekkilän kasvulaatikkoa. Aikomukseni ei ollut laajentaa kasvimaata, vaan korottaa sitä. Viime lokakuussa jänikset söivät koko lehtikaalisadon, ja ajattelin että ehkä ne eivät tuplakorkeasta laatikosta huomaa vihanneksiani. Jos huomaavat, niin tokihan ne korkeampaankin laatikkoon pääsevat. Korotin kuitenkin vain toisen laatikon. Kylvin sinne lehtikaalit, pinaatin, salaatin ja rucolan. Ja pari riviä retiisejä, joita en olekaan ennen kasvattanut, mutta sain kolleegalta ylijääneen siemenpussin.

Nyt kasvimaani koostuu yhdestä korkeasta laatikosta, kahdesta matalasta ja muutamasta kasvusäkistä. Toiseen matalaan tulee yrtit ja herneitä, toiseen kesäkurpitsaa ja herneitä. Säkeissä kasvaa viimekesäiseen tapaan mangoldi ja pensaspavut. Kaiken muun olen kylvänyt, herneet ja pavut odottavat vielä. Yrttejä olen tilannut Kallen Kukkatarhasta, noudan ne ensi viikolla.

Kylvin myös auringonkukat ja unikot yläpihan kesäkukkapeltoon. Vaihteeksi valkoisia ja punaisia auringonkukkia. Lähinnä siksi että olin unohtanut ostaa auringonkukan siemeniä. Löysin vain matalien ja jättikorkeiden keltaisten auringonkukkien siemeniä, mutta kumpiakaan en halua, vaan sellaisia parimetrisiä. Viime vuonna en saanut kerättyä unikonsiemeniä, sillä siemenkodat eivät kypsyneet elokuun sateissa. Tilasin siemeniä Seemnemaailmasta, mutta pusseissa oli niin vähän siemeniä, että pitää kyllä vielä käydä siemenkaupassa.

Tuulinen sää vaikeutti tänään puutarhatöitä. Siemenet lensivät minne sattuu. Tarkkana piti olla myös tyhjien multasäkkien kanssa. Jos säkkien päälle ei heti laittanut painoa, niitä sai pian pyydystellä naapurin puolelta.

Istutin myös kaikki kevään aikana ostamani perennat kukkapenkkeihin. Oli niitä aika monta kertynytkin, viimeisimmät Annalan taimimyynnistä. Pidän taimia ruukuissa aina jonkin aikaa ennen istuttamista, ihan vain varmistaakseni ettei kotiloita tai etanoita tule taimien mukana. Olisinpa odottanut myös Tukholmasta ostamani puuvartisen pionin kanssa. Jostain syystä sain päähäni istuttaa sen jo kaksi viikkoa sitten. Olin sen kyllä totuttanut viileään, mutta en aurinkoon. Kauhea moka. Istutuksen jälkeen tulivat ne kevään aurinkoisimmat kolme päivää ja pioni poltti lehtensä. Pelkään, että se on mennyttä.

Tällä hetkellä on kyllä paljon kukassa. Viimeisimmät narsissit aukesivat juuri ja tulppaanit ovat parhaimmillaan. Olen kovasti yrittänyt kuvata viime syksynä istuttamiani lukuisia kasvitieteellisiä tulppaaneja, mutta se on hankalaa. Ne ovat nimittäin auki auringossa, mutta silloin on liian paljon valoa. Heti kun tulee varjo tai muuten pimeämpää, ne sulkeutuvat. Kuvaa siinä sitten. Perennoista on kukassa lemmikit, vuorenkilvet, vuohenjuuri, pikkusydän, särkynytsydän, kaunokaiset, esikot, tulikellukat, kullerot, sammalleimu, hopeahärkki, rönsytiarella, pikkutalvio, alppikärhö, jumaltenkukka ja ihan kohta ensimmäiset akileijat ja saksankurjenmiekat. Luonnonkasveista kielo tuoksuu jo.

Kevätkukkia

Mansikkamaa

Kevättalvella teini ehdotti mansikkamaan perustamista. Varsinaista mansikkamaata meillä ei ole koskaan ollut, mutta pitkin pihaa kasvaa sekä ahomansikoita että villiintyneitä puutarhamansikoita. Sadon määrä riippuu täysin siitä, millainen kesä on. Kuivana kesänä mansikoita ei juuri tule, mutta sellaisina sadekesinä kuin viime vuonna, mansikoita saattaa kypsyä aika kivasti.

Mansikkamaasta minulla ei liioin ole kokemusta. Kerran kokeilin jotain surkeaa amppelimansikkaa, josta ei tainnut tulla mitään satoa.

Oikeaa mansikkamaata tälle kallioiselle rinnetontille olisi aika vaikea perustaa, enkä oikein halua mitään niin paljon hoitoa vaativaa kasvatettavaa. Piti keksiä jokin helppo ratkaisu.

Jossain, Pinterestissä varmaankin, näin sitten kuvan kasvimaasta, joka oli reunustettu jonkin sortin harkoilla ja harkkoihin oli istutettu mansikoita. Meillä on rakentamisen jäljiltä vielä ylimääräisiä leca-harkkoja. Toimisivatkohan nuo, mietin kevättöiden lomassa, ja unohdin sitten koko asian.

Mansikkamaa muistui mieleeni, kun olimme Muhevaisella ostamassa äitienpäivälahjaani, alppiruusu 'Einoa'. Sivusilmällä näin, että yhdellä pöydällä oli pieniä mansikantaimia, juuri sellaisia, jotka voisivat sopia leca-harkon aukkoihin.

Tuumasta toimeen. Viikko sitten kävin uudestaan Muhevaisella ja valitsin 'Kaunotar'-mansikan taimia. Pitäisi olla aikainen sato ja makoisat mansikat. Valikoimassa oli monia muitakin lajikkeita, mutta kuka voi vastustaa 'Kaunotarta'.

Pidin taimia viikon viherhuoneessa, mutta sitten niihin alkoi tulla nuppuja. Eiväthän kukat viherhuoneessa pölyty. Silläkin uhalla että on vielä liian kylmä, istutin ne eilen harkkoihin. Kaksi jäi yli ja ne pääsivät yrttilaatikkoon.

Harkot voi kyllä nostaa helposti sisälle, jos tulee hallaöitä. Ja teini voi sitten aikanaan nostaa harkon marjoineen päivineen vaikka riippumattonsa viereen ja popsia mansikat suoraan suuhunsa.

Mansikat ja yrttejä

Täytyy myös vähän hehkuttaa Muhevaisella saamaani palvelua. Ostin mansikoiden lisäksi 8 säkkiä multaa. Kun olin kärräämässä ensimmäistä neljää säkkiä autolle, luokseni tuli nuori miesmyyjä, joka kysyi, tarvitsenko apua säkkien kanssa. Ensin hän haki loput neljä säkkiä ja nosti sitten kaikki säkit autoon. Ja vei lopuksi molemmat kärryt pois. Milloinkaan en ole saanut suomalaisessa puutarhaliikkeessä tällaista palvelua. Vieläkin on hyvä mieli.

Metsäpuutarha

Kieloja

Selailin Ella Rädyn ja Hanna Marttisen viime vuonna julkaistua, mainiota "Suomalainen metsäpuutarha" -teosta. Ostin kirjan syksyllä Kirjamessuilta ja nyt tartuin siihen, sillä kesän suunnitelmiini kuuluu mm. puutarhamme varjoisamman, lännenpuoleisen laidan muokkaaminen metsäpuutarhamaiseksi. Tai oikeammin muokkaamisen aloittaminen. Ensimmäinen uusi kasvi on äitienpäivälahjani, kotimainen puistoalppiruusu 'Eino'.

Kirjaa lukiessani tajusin kuitenkin, että meillähän on jo metsäpuutarha, vieläpä monensorttinen. Koko tonttimme on yhtä metsäpuutarhaa, mitä nyt muutama kukkapenkki ja sammaloitunut nurmikko seassa. Räty esittelee viisi eri kasvupaikkatyyppiä, ja oikeastaan yhtä lukuunottamatta jokaista niistä löytyy meiltä. Kuivaa kangasta ei ole, vaikka sillekin tyypillistä kasvustoa täällä oli ennen.  Uudisrakennuksemme tuhosi sen alleen. Mutta kosteikko, lehto, kangasmetsä ja kallio - kyllä löytyy.

Esipuheessa sanotaan, että metsäpuutarhan luontevin paikka on tontin reunamilla. Meillä isot osat tontista, erityisesti reuna-alueet, ovat lähes luonnontilaisia. Mutta myös aivan keskellä pihaa on alue, jota voi pitää metsäpuutarhamaisena.

Kosteikko on tietenkin rannassa. Kosteikon kasveista siellä kasvaa keltakurjenmiekka, ranta-alpi, erilaiset kaislat ja heinät sekä ulpukka.  Koivuja ja vanha hopeapaju kasvavat aivan vesirajassa. Ne on ehkä joskus istutettu, sillä luontojaan ranta puskee lähinnä lepikkoa.

Varsinaista lehtoa ei kallioisella tontillamme ole, mutta alapihalla kasvaa paljon lehdoille tyypillisiä kasveja: sini- ja valkovuokkoja, käenkaalia, kieloja, mustikkaa, kotkansiipeä, vadelmaa. Ja vuohenputkea. Valtava raita kaadettiin talvella, ennen niitä oli kaksin kappalein. Kuusia ja koivuja on jäljellä.

Kangasmetsämäiseksi kasvusto muuttuu kun rinnettä noustaan ylemmäksi lähelle taloa. Terassin edessä kasvaa mustikkaa ja kangasmaitikkaa, puolukkaakin jonkin verran. Kuusia ja pihlajia olisi, mutta ne on kaadettu. Ellen nitistäisi versoja, pihlaja valloittaisi koko keskipihan parissa vuodessa. Keskellä kaikkea kasvaa suuri, vanha mänty. Metsäimarteen löysin tänä keväänä tontin laidalta, kaadetun kuusen takaa. Erilaisia heiniä kasvaa enemmän kuin tarpeeksi.

Mänty

Talon paikalla kasvoi kuivahkon kankaan kasveista ainakin ahomansikkaa, mustikkaa, kanervia, maitohorsmaa sekä heiniä. Pari katajaakin oli.

Talon ja tien välissä on kallio. Kalliolla ei paljon muu kasva kuin sammal ja jäkälä. Meidän kalliolle on aikoinaan istutettu mehikasveja ja maksaruohoja sekä kiviaidan viereen pikkutalviota. Aivan aidan vieressä kasvaa muutama vanha mänty, joista yksi on kelottunut sekä portinpielessä koivu ja nuori kuusi. Kesällä alue on rutikuiva.

Enää ei tarvitse miettiä, mikä termi parhaiten luonnehtisi puutarhaani. Kyllä tämä on aivan selvä metsäpuutarha. Ella Rädyn neuvoilla teen siitä entistäkin metsäpuutarhamaisemman. Lisää alppiruusuja, atsaleoja, sireenejä, pieniä puita, ehkä jopa katsura. Ja kosteikon reunaan mustakuusi, jonka juuret kestävät seisovaa vettä.

Valkovuokkoja

Kirjallisuus: Suomalainen metsäpuutarha, Ella Räty ja Hanna Marttinen, WSOY 2014.

Kukkakävelyllä

Minulla on tapana kiertää kaikki kukkapenkit ainakin kerran päivässä siitä lähtien kun ne lumen alta alkavat pilkottaa. Tämä tapahtuu useimmiten iltaisin, aamuisin ei oikein ehdi. Viikonloppuisin kiertelen monta kertaa, varsinkin nyt toukokuussa kun kasvu on kunnolla lähtenyt käyntiin ja joka päivä tapahtuu paljon.

Kävelyreittini vaihtelee. Jos on oikein kurja sää, niin jätän väliin sellaiset kukkapenkit joissa mikään ei kuki. Se voi olla joskus virhe, jotain on saattanutkin juuri sinä päivänä puhjeta kukkaan. Joskus on pakko suunnistaa suoraan sellaisen kukan luo, jonka kukkimista on odottanut ja odottanut. Nyt sellainen on ollut keltakoiranhammas. Se on ollut nupulla jo yli viikon. Istutin sitä ensimmäistä kertaa viime syksynä, kaksi sipulia tai sellaista pötkylää. Toisesta ei näy jälkeäkään.

Kukkapenkkejä kierrellessä tulee kukkijoiden ja kasvuunlähteneiden ihastelun lisäksi aina kiinnitettyä huomiota ongelmiin: rikkaruohoihin, aukkopaikkoihin, väärässä paikassa kasvaviin perennoihin. Välillä kannattaakin ottaa monta askelta taaksepäin ja katsoa kauempaa. Ongelmat katoavat näkymättömiin ja tuorekin kukkapenkki saattaa yhtäkkiä näyttää hienolta. Näin kävi viime viikolla kun käänsin katseeni laiturilta kohti upeasti kukkivia esikkoja ja niiden taakse juuri puhjenneita valkoisia, kasvitieteellisiä narsisseja.

Tänä keväänä kukkakävelyillä havaittua:

• Puutarha on selvinnyt lähes lumettomasta talvesta hyvin. Vaurioita on vähän. 
• Kylmänkukat ovat kadonneet kokonaan. Viime vuonna hävisi puolet ja nyt loput. Ilmeisesti ne eivät kestäneet kilpailua viereisen maanpeittokärhön kanssa. Tai sitten ne tulivat muuten tiensä päähän. 
• Kaikki kärhöt ovat lähteneet kasvuun, poikkeuksellisen aikaisin. Myös viime kesänä istuttamani keltainen kärhö.
• Jänisten syömä persiankeltaruusu on elossa ja tekee versoja.
• Viime vuonna kasvun kokonaan väliin jättäneet varjoliljat ovat elossa ja kasvavat.
• Kaksi vuotta sitten istutetut ruskoliljat näyttävät nousevan maasta. Viime vuonna ei näkynyt niistäkään mitään elonmerkkiä.
• Viime kesänä istuttamani monivuotisten laventelien taimet ovat elossa, samoin muratti.
• Kultahelokin taimista vain toinen selvisi talvesta.
• Jumaltenkukka on jälkeen siementänyt itse itsensä, kukkii ihan pian.
• Balkninvuokko kukkii vasta nyt, toisena keväänään.
• Kirkkaanpunainen palavarakkaus on tehnyt siementaimia pitkin kukkapenkkiä. 
• Istutuslaatikoissa on yllättäen elämää. Persilja on lähtenyt kasvamaan, samoin oregano. Ja suolalehti onkin monivuotinen. Salviassa ei vielä ole eloa.