Vuonna 2004

Kymmenen vuotta sitten saunamökin taakse upotettiin harmaavesikaivot ja tehtiin imeytyskenttä. Onneksi siellä oli maata tarpeeksi tähän tarkoitukseen, yli metri. Muualla ei olisi ollut. Kaivinkone tuli alapihalle, ja koska se mylläsi siellä muutenkin, niin samalla se kaivoi minulle neljä kukkapenkkiä.

Ylimääräiset maat kaivinkone kuljetti toiselle puolelle pihaa, kiviterassin jatkon pohjaksi. Kiviterassi uudistettiin ja laajennettiin samana kesänä, ja sen reunassa kasvaneet rinneangervot vaihdettiin uusiin. Toiseen reunaan istutin mm. köynnöshortensioita ja kalliota pitkin kiipeilemään ruotsinköynnöskuusaman.

Kolme kukkapenkeistä tuli vanhojen istutusten paikalle, mutta suurempina. Mullat vaihdoin kokonaan. Vanhoja perennoja ei juuri ollut säästettäväksi, joten pääsin istuttamaan kaikkea sellaista, josta olin pitkään haaveillut. Aurinkoisimpaan penkkiin pioneja ja kärhöjä, ylemmäksi rinteeseen pensasruusuja. Kolmanteen monivuotisia yrttejä ja raparperi ja vauvala perennantaimille.

Neljäs, kokonaan uusi penkki on melkein rannassa. Vanha mänty oli kaadettu ja sen kanto törrötti keskellä alapihaa. Ajattelin, että sitä peittämään voisi istuttaa pari kärhöä ja viereen vähän muutakin. Muodoltaan penkki ei ehkä ole kaikkein onnistunein. Yksikin vieras kysyi, että kuka tuohon on haudattu. Hyvin siinä kuitenkin viihtyvät sekä kärhöt, poimulehti että isopäivänkakkarat.

Kesällä 2012 lumikärhö peitti männyn kannon.

Kesä 2004 oli sateinen. Joka päivä satoi kaatamalla, läpi koko kesän. Terassikivien alta valui asennushiekka pois, ja minun uusien kukkapenkkieni mullat ja ravinteet sadevesi kuljetti  suoraan järveen. Asennettiin salaojaputkia. Ei tarvinnut paikkoja miettiä, katsottiin vain missä kohdissa rinnettä sadevesi eniten ryöppysi. Nurmeakin kylvin moniin kaivinkoneen myllertämiin paikkoihin, mutta seuraavana kesänä ruohoa kasvoi siellä mihin sade oli siemenet huuhdellut. Esimerkiksi yrttipenkissä, jonka reunakiviin siemenet olivat pysähtyneet.