Tammikuussa siemenluetteloa selatessani huomasin portulakan siemenet. Päätin kokeilla. Kylvin siemenet aikaisin helmikuussa. Noudatin pussin ohjeita. Ostin ihan uuden ruukunkin, jotta pikkutaimia ei tarvitsisi siirtää, sillä siemenpussin ohjeen mukaan ruukun pinnalle tuli parin sentin kerros kylvömultaa ja pohjalla kasvumultaa.
Siemenet itivät hyvin. Mutta pian ymmärsin, miksi taimia ei voisi koulia. Ne olivat niin pieniä ja hentoja, että niitä hädin tuskin näki. Kahden sentin ohuttakin ohuempi varsi ja pari milliä leveät sirkkalehdet. Sitten ei tapahtunutkaan mitään. Paitsi että joka kastelun yhteydessä muutama taimi rojahti pitkälleen eikä siitä noussut. Vaikka olisin pipetillä kastellut. Mitään kasvua ei tapahtunut ja lopulta parin kuukauden kuluttua luovutin.
Mutta viime viikolla kävin taimitarhalla ystävien kanssa, kuskin ominaisuudessa. Kiertelin kaikessa rauhassa kesäkukkien seassa ja mitä näinkään: muista amppeleista syrjässä oli upea portulakka-amppeli. Yksi ainoa. Se oli tietysti sellaisessa valkoisessa muoviamppelissa, joita en kelpuuta puutarhaani. Arvelin että isokaan portulakka ei siirtämisestä ehkä pitäisi. Sitten muistin vanhan padan, jossa joskus olin pitänyt pelargoneja, mutta joka sopii huonosti niille, koska pohjassa ei ole reikää. Irrotin muoviruukun pitimet ja nostin muoviruukun pataan ja ripustin aitan kuistille.
Olipa mukava tilaisuus tosiaan ja oli kiva tavata! Portulakka on kiva kasvi. Tutustuin siihen vasta tänä keväänä. Olisin liittynyt blogisi lukijaksi, mutta täällä ei ole sitä Lukijat-boxia, josta liitytään. Mukavaa keskiviikkoa!
VastaaPoistaKiitos kommentista. On ollut jotenkin mukava mieli koko päivän, kun eilen oli niin kivaa. Pitääpä perehtyä tuohon Lukijat-boxi -asetukseen. Kunhan kerkiän näistä ruukutuspuuhista.
Poista