Puoli vuotta ja kaksi kukkaa

Tadaa: kukka

On kulunut lähes päivälleen puoli vuotta siitä, kun hiihtoloman jälkeen laitoin kelloköynnöksen siemenet multaan. Nyt on ensimmäiset kaksi kukkaa auki. Voi olla että myös viimeiset, sillä vaikka nuppuja on, niin ne eivät ehkä selviydy ensi yöstä.

Tämän vuoden uutuus oli valkoinen kelloköynnös. Hyvä että oli, sillä molemmat kukat ja kaikki nuput ovat valkoisissa köynnöksissä. Istutin kolmeen ruukkuun kuhunkin yhden violetin ja yhden valkoisen taimen. Taimet erottaa siitä, että valkoisella on kirkkaanvihreät lehdet, kun violetin lehdet ovat paljon tummemmat.  Ajattelin tietysti, että valkoiset ja violetit kukkavarret kietoutuvat kukkiessaan somasti toisiinsa. Ei se ihan niin mennyt.

Violetit kelloköynnökset olivat koko kesän vaikeuksissa. Aluksi oli  liian kylmää, sitten liian kuivaa ja lopuksi varmaankin liian märkää. Valkoiset selviytyivät paljon paremmin, kiemurtelivat ohi tukisäleikkönsä takana kasvavien puiden oksille ja kurottivat jopa veden yli. Nuppuja niihin tuli jo elokuun puolivälissä, ja olenkin joka päivä vaeltanut uskollisesti ja toiveikkaana niitä katsastamaan. Mutta ei siis yhtään avonaista kukkaa ennen kuin nyt.

Olin ajatellut kokeilla yhden ruukun talvettamista, jotta kukinta käynnistyisi ensi kesänä edes vähän aikaisemmin. Mutta ei taida maksaa vaivaa, sen verran surkastuneen näköisiä köynnökset ovat. Menkööt kompostoriin. Jää enemmän tilaa paremmille taimille.

Muut siemenestä kasvattamani kesäkukat sen sijaan voivat mainiosti ja kukkivat oikein kelvollisesti. Dahliat komistuvat päivä päivältä. Niitä ajattelin suojata ensi yönä lakanalla. Rantapadan leijonankidat ja koristetupakka aloittivat uuden kukoistuksen. Toivon että jokseenkin lämmin järvi suojaa niitä hallalta. Samoin kuin tuoksuherneitä ja riippapelargoneja.

Tuoksuherneitä

Pelargonit ja bougainvillea ovat nyt kuitenkin sisällä pakkasta paossa. Osa saunassa, osa viherhuoneessa. Jos ilmat lämpenevät, nostan ne vielä takaisin ulos. Kovin monta kertaa en kyllä nosteluhommaan ryhdy, ruukkuja kun on parikymmentä, osa isoja ja painavia.

Yläpihan kukkaniitty, jossa heinäkuussa kukkivat pioniunikot, on nyt taas aika hieno. Auringonkukat tervehtivät kotiintulijaa,  ja niiden juurilla kukkii tuliunikkoja ja kosmoskukkia. Auringonkukka "Copper queen" on väriltään upean tummankeltainen, mutta pituutta sillä on vähän turhankin paljon. Kosmoskukat innostuivat kasvamaan oikeastaan vasta elokuun sateiden jälkeen. Kauempaa kun katsoo, niin ei huomaa, että juolavehnä on tunkenut pohjakankaan läpi ja melkein vallannut koko kukkaniittyni, ja nokkonenkin, tuo iänikuinen riesa, pyrkii aluevalloituksiin.

Kukkaniitty syyskuussa