torstai 30. lokakuuta 2014

Puutarhurin lepokausi

Lokakuun lähestyessä loppuaan häämöttää puutarhurin lepokausi. Sitä kestää marras- ja joulukuun ajan siihen asti kunnes välipäivinä posti tuo ensimmäiset siemenluettelot.

Lokakuun aikana on istutettu kukkasipulit ja tyhjennetty kesäkukkaruukut kompostoriin. Kukkapenkit ovat saaneet suojakseen paksun kerroksen syksyn lehtiä. Tässä asiassa olen joutunut tekemään myönnytyksen metelöivälle kapistukselle, jota vastustin vuosikausia. Meillä on nyt lehtipuhallin. Mutta on se kyllä nopea ja näppärä. Meteliä kesti viime viikonloppuna vain muutaman tunnin ja sekä pihatiet, polut että alapiha oli puhallettu siisteiksi. Haravalla ei edes saa lehtiä niin helposti kohopenkkieni päälle, puhaltamalla se käy suitsait.

Perennoista kukkii vielä valkoinen syysasteri, joka ehti kuin ehtikin kukkaan tänä syksynä. Yleensä se ei ehdi, joten en edes muistanut, että siinä on hauskat pörröiset kukat. Jouluruusuissa on nuppuja ja kevätesikko ehti aloittaa uuden kukinnan, mutta molemmat ovat nyt lehtikerroksen alla. En siivoa perennapenkkejä syksyllä. Ne eivät  näy mihinkään, joten eivät voi häiritä kenenkään ohikulkijan esteettistä silmää. Leikkaan ainoastaan iristen lehdet, jotka liiskautuvat maahan ja tukahduttavat kaikki muut alleen. Nekin typistän vain puoleen väliin.

Viherhuoneessa talvehtii pelargoneja talvehtii 15 ruukullista, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lisäksi otin pari pistokasta kompostiin joutuneista kesäpelargoneista. Viherhuonessa kesä jatkuu, sillä kaikki pelargonit kukkivat täyttä päätä. Keijunmekko roikkuu amppelissa surkeana, mutta toistaiseksi elossa. Verenpisarat sen sijaan pääsivät paleltumaan. Kelloköynnöksen talvettamisajatuksesta olin jo aiemmin syksyllä ehtinyt luopua. Eipä noille kaikille olisi ollut tilaakaan, sillä viherhuone on niin täynnä, että muutama viherkasvi ja orkideat on pitänyt siirtää muualle. Bougainvilleakin pitää saada mahtumaan viherhuoneen valoon viimeistään tammikuussa.

Kelloköynnös teki loppujen lopuksi 5 valkoista kukkaa ja muutaman nupun, ja juuri ennen viime viikon yöpakkasia oli violettiinkin kelloköynnökseen tullut yksi nuppu. Se ei ehtinyt aueta.

Ihan kaikkia tämän kesän suunnitelmia ei tullut toteutettua. Alapihan kukkapenkin laajennusosa, varjopenkki, jäi tekemättä. Kävi nimittäin niin, että yhtenä helteisenä heinäkuun iltapäivänä istuskelimme siipan kanssa kiviterassilla ja tuijottelimme tontin reunaan. Siellä kasvaa suuri ja huonokuntoinen raita. Päätettiin, että se kaadetaan kevättalvella ja  ensi kesänä alueelle istutetaan metsäinen pensasaidanne. Saan sinne monta uutta, varjossa viihtyvää pensasta ja perennaa. Niinpä talven lukulistalla onkin Ella Rädyn ja Hanna Marttisen Suomalainen metsäpuutarha (WSOY 2014).

Saunamökin keinutuolin vieressä odottaa toinenkin, Helsingin Kirjamessuilta mukaan tarttunut uutuus, Sonja Lumpeen  Kotipihan kasvihuone (Tammi 2014). Siipalla kun on kuulemma liian vähän rakennusprojekteja tulevalle vuodelle.





lauantai 11. lokakuuta 2014

Palautteen aika


On jotenkin kummallisen vapauttavaa tyhjentää kesäkukka- ja yrttiruukkuja. Ei lainkaan haikeutta, vaan sellainen tunne, että aika aikaansa kutakin. Samalla kun repii kukintansa lopettaneet kukat irti ruukusta ja riipoo kukkavarret kompostiin, voi antaa kullekin kukalle palautetta kuluneesta kasvukaudesta. "Hyvin meni. Kaikkesi annoit ja hienosti kukit koko kesän. Vaikka oli välillä niin vaikeaa". Tai "Pikkuisen jäi parantamisen varaa. Odotin paljon hienompaa kukintaa. Mutta ei hätää, yritetään uudelleen ensi vuonna". Ja "Oli hauska tutustua, mutta suhteemme loppuu kyllä tähän".

Samalla voi tutkailla omaa toimintaansa. Olisiko pitänyt aloittaa esikasvatus aiemmin? Kastella paremmin? Oliko ruukku tarpeeksi valoisassa paikassa? Syksyllä pää on aina täynnä ajatuksia siitä, mitä teen toisin ensi vuonna. Joskus joku ajatuksista säilyy päässä talven yli, useimmiten ei. Vaikka kuinka monta kertaa olen muistanut joskus keskikesällä että "ai niin, jos toimin näin, niin tulos on tämä". Mutta kyllähän sitä joskus jotain oppiikiin ja vielä muistaa oppimansa.

Tai saa idean. Ryytyneet kesäkukat päätyivät kompostoriin, mutta yrtit istutinkin kasvulaatikoihin lehtikaalin ja persiljoiden seuraksi. Laatikoissa on tyhjää tilaa pois siivottujen vihannesten jäljiltä. Persiljat ja lehtikaalit eivät pakkasesta piittaa, vaan satoa saa lumen tuloon asti ja vähän senkin jälkeen. Oregano, rosmariini, sitruunamelissa, suolalehti ja pikkusamettikukka saavat kasvaa laatikoissa kunnes kuukahtavat. Nyt kasvimaani näyttääkin taas aivan vihreältä ja kukoistavalta. Mutta sain kuitenkin monta ruukkua tyhjäksi ja kumoon talvea odottamaan.

Täydentynyt kasvimaa

Tänä viikonloppuna siirrän loput talvehtivista pelargoneista ja bougainvillean lopullisesti sisätiloihin. Loput kesäkukat saavat kukkia ulkona kunnon pakkasiin asti. Jos lämpöinen syksy jatkuu, niin loput kymmenkunta ruukkua tyhjennän marraskuussa. Sitten olisin valmis istuttamaan muutaman kanervan talven iloksi, mutta yleensä siinä vaiheessa kanervia ei enää tahdo kaupoista löytyä.

Istutin tämän syksyn viimeiset kukkasipulit. Yhteensä sipuleita tuli istutettua noin 550. Tein rantaan uuden, pienen istutusalueen narsisseille, kokeilumielessä. Kerros sanomalehteä, säkki multaa, 30 narsissia keskelle, krookuksia reunoille, toinen säkillinen multaa päälle. Voi tietysti olla, että jos vesi on keväällä kovin korkealla, niin koko kokeiluni kelluu tiehensä, mutta jos koe onnistuu, niin tulevina vuosina rannasta nousee monta ihanaa narsissia.

Kukkasipuleita en kiittele tai moiti, vaan kannustan: "Koita nyt pärjäillä siellä maan alla talven yli ja kuki sitten keväällä oikein aikaisin. Nähdään silloin!"


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Hyvä mieli

Hyvä mieli tulee kun:

1. Istuttaa toiset 200 kukkasipulia. Vaikka oli suunnitellut olevansa hillitty sipuleiden kanssa tänä syksynä. Itsehillintä oli teillä tietämättömillä, kun kotimatkalla kaarsin Bauhausin pihaan ihan vain kurkkaamaan, millaisia sipuleita siellä oli tarjolla. Valikoima oli niukahko, mutta siellä oli kuitenkin monia erilaisia kasvitieteellisiä tulppaaneja eli juuri niitä, joihin olen tänä syksynä heikkona. Ei niitä voinut vastustaa. Lisäksi pikkuisen talventähtiä, kirjopikarinliljoja ja tähtihyasintteja.

Eilen sataa tihuutti eivätkä multahommat innostaneet. Mutta tänään on ollut juuri sopiva sää, ja huomiseksi on vielä sadettakin luvassa. Osa kukkapenkeistä on yllättävän kuivia, joten jos sadetta ei tule kunnolla, niin kasteltava on vielä tähänkin aikaan vuodesta.

Talon takana tulin kurkanneeksi seinän vierustalla nojailevan levyn taakse. Kas, siellä lymysi kuivumassa 7 ruukullista pääsiäisen ruukkunarsisseja. Jos olisin muistanut tämän kätkön, niin olisin ehkä onnistunut olemaan hiukan hillitympi kun sähköpostiini napsahti menneellä viikolla viesti kukkasipuleiden nettialesta. Joten istutuslapio ei pääse vieläkään talvilevolle.

2. Ikkunakukkapenkki palasi takaisin. Sänkyni viereisestä ikkunasta näkee taas suoraan kukkapenkkiin. Perustin uuden penkin vuosi sitten tuhoutuneen tilalle. Laajennan sitä pikkuhiljaa. Nyt nostan multaa niin, että kippaan kasvusäkkien ja kukkaruukkujen mullat sinne sitä mukaa kun tyhjennän niitä. Istutin persiankeltaruusun ja kaksi ulkomurattia sekä keltaisia ja punaisia apeldoorn-tulppaaneja. Tänään tein laajannusosan, johon tuli kolmea sorttia pikkutulppaaneja sekä kirjopikarinliljoja.

3. On tyhjennetty kompostori. Mikään ei lämmitä puutarhurin sydäntä niin kuin kompostorin tyhjentäminen. Viime syksyn ja kevään talousbiojäte on kompostoitunut kesän yli, ja nyt kompostori käännettiin nurin ja tyhjennettiin. Multa jatkaa maatumista pressun alla ja on valmista kukkapenkkitavaraa ensi kesänä. Toinen kompostori on kesän jäljiltä täynnä, ja se saa maatua rauhassa talven yli. Puutarhajätteen kompostori on vasta puolillaan, joten sinne mahtuu vielä hyvin kesäkukkajäte. Kompostointitilanne on kaiken kaikkiaan hyvä.

4. Olisi tyylikkäämpää lopettaa kolmeen, mutta sen enempää maan alla olevista sipuleista, juuri perustetusta kukkapenkistä kuin kompostoinnistakaan ei saa kovin kummoista kuvaa, joten olkoon neljäs hyvän mielen aihe lämmin lokakuu ja kesäkukkien jatkuva ulkoilmaelo. Bougainvillea, tuoksupelargonit ja mårbackat kukkivat edelleen ulkona. 

Tuoksupelargonit ja syksy