lauantai 21. maaliskuuta 2015

100 daaliaa

Punaisia daalioita "Mignon Mix" oikealla

On se jotenkin ihmeellistä, että meksikolainen kukka on saanut nimensä ruotsalaisen kasvitieteilijän  mukaan. Carl von Linnen oppilas Anders Dahl ei sen enempää löytänyt kuin nimennyt daaliaa, vaan hän suorastaan kuoli kaksi vuotta ennen kuin kasvi edes saapui Europpaan. Kukan nimeäminen hänen mukaansa oli kunnianosoitus, vaikka ei kai olekaan aivan selvää, kuka nimeämisen teki.

Daalioista tiedettiin kyllä Euroopassa jo 1500-luvun puolivälissä, kun konkistadorit lähettivät niistä kuvauksia Espanjan hoviin, mutta itse kasvi saapui Eurooppaan vasta vuonna 1787. Kirjan "100 plants that almost changed the world" mukaan daalia ja peruna kilpailivat suosiosta ruoka-aineena ja peruna voitti. Daalia olisi kuitenkin nykytiedon mukaan ollut terveellisempi vaihtoehto, sillä se sisältää esimerkiksi verensokeria alentavia ainesosia.

Olen vuosien varrella kokeillut daalioiden kanssa kaikenlaista. Olen istuttanut juurakoita kukkapenkkeihin ja ruukkuihin. Joskus on tullut hyvä lopputulos, joskus ei yhtään mitään. Nyt olen kuitenkin löytänyt suosikkini: siemenestä kasvatetut, melko pienikukkaiset ja hyvin kukkamaiset daaliat.

Viime kesänä kylvin yhtä lajiketta "Dahlia Mignon Mix", ja sain kaksi suurta ruukullista koko kesän kukkineita, erivärisiä kaunottaria. Nyt on siemenkasvatuksessa vähän useampaa lajiketta. Virolaisessa Seemnemaailman verkkokaupassa on tarjolla kymmeniä daalialajikkeita. Tilasin viisi pussillista. Siemenostoksilla tarttui mukaan vielä kaksi pussillista, ja viimevuotisiakin siemeniä oli jäljellä.

Kylvin 100 daalian siementä. Tiedän, että ongelmia tulee sitten kun ne koulitaan noin kuukauden kuluttua. Viherhuoneesta loppuu tila, joten viherkasvit saavat muuttaa kevään ajaksi muualle taloon. Ongelmia tulee myös kesäkuussa, kun daaliat ruukutetaan ulkoruukkuihin. Mitkään ruukkuni eivät niille riitä. Kun on noita pelargonejakin ja kaikenlaista muutakin. Mutta ei voi mitään, näen jo miten terassin kukkaportaat hehkuvat ihanissa daaliankukkien väreissä, joskus loppukesästä.

Seemnemaailman siemenpussien tekstit ovat venäjäksi. Olen hahmotellut lajikkeiden nimiksi jotain tyyliin "Tsapolenka", "Veselie Rebjata", "Minion", "Markiza" ja "Opera". Suomesta ostamani Lord Nelsonin lajikkeet ovat "Redskin" ja "Unwin's dwarf". "Minion" on varmaankin sama kuin "Mignon Mix". Siemeniä on jäljellä koko tälle vuosikymmenelle. Seemnemaailman pusseissa on vähemmän siemeniä kuin Suomessa myytävissä pusseissa, mikä ei ole lainkaan huono asia. Käyttäisin mielelläni siemenet kerralla tai ainakin kahden kevään aikana, mutta nytkin kylvin persiljan samasta pussista neljättä kertaa ja vieläkin on siemeniä jäljellä. Itämisvoima heikkenee kuitenkin väistämättä jossain vaiheessa.


Anders Dahl toimi viimeiset vuotensa Turun Akatemiassa apulaisprofessorina,  ja hän kuoli Turussa vuonna 1789, 38-vuotiaana.  Suuri osa hänen kasvikokoelmistaan tuhoutui Turun palossa vuonna 1827, mutta osa on tallessa Helsingin yliopiston Kasvitieteellisessä museossa.

Kirjallisuus: Chris Beardshaw, 100 Plants that almost changed the world, Papadakis 2013.


maanantai 2. maaliskuuta 2015

Kevät helmikuussa

Kiertelin viikonloppuna pitkästä aikaa pihalla ja ihmettelin helmikuista kevättä. Lumi on lähes sulanut, järvi on sentään vielä jäässä. Korkealla oleva vesi nosti ennen joulua pontonilaiturimme paikaltaan, ja se on lähes poikittain rannassa jäänä päällä ja narulla kiinni rantakoivussa. Pohjassa seisova toinen laituri on surullisesti lähes kokonaan veden ja jään alla.

Kukkapenkit ovat vielä onneksi osittain lumen alla suojassa. Sieltä täältä kuitenkin jo pilkistää narsissien ja tulppaanien kärkiä. Niille käy varmaan samoin kuin viime talvena eli paleltuvat vielä moneen kertaan. Erityisen huolissani olen viime kesänä istuttamistani laventelin monivuotisista taimista. Lumi on niiden päältä sulanut eivätkä ne tule kestämään kevään yöpakkasia. Peitän ne havuilla, kunhan kevättyöt etenevät yhden suuren kuusen kaatamiseen asti.

Krookuksissa ja kevätkelloissa näkyy nuppuja. Taitaa käydä niin että niistä tulee jäniksien salaattibaari, sillä luonnossa ei vielä muuta syötävää pupuille ole. Muuten jänikset ovat tehneet talven aikana aika vähän tuhoja. Persiankeltaruusu on kyllä käyty jyrsimässä maata myöten. Se toipunee, ellei ole paleltunut.

Aikaisia, todella aikaisia, kukkijoitakin näkyy jo, kun tarkasti katsoo:

Jouluruusu

Viikonloppuna kaadoimme tontin itälaidalta suuren, ruman raidan. Se on sinne joskus vuosien varrella päässyt jotenkin huomaamatta kasvamaan. Se oli parin metrin korkeudelta haarautunut neljään varteen, joten latvus oli aika massiivinen. Aion istuuttaa alueelle rhodoja ja muita varjossa viihtyviä pensaita. Kaataminen sujui hyvin, haara kerrallaan, paitsi että aivan viimeinen rojahti suoraan kukkapenkkiin. Onneksi oksia ja latvusta oli niin paljon että itse ranka jäi niiden varaan eikä kukkapenkille aiheutunut suurtakaan vahinkoa.

Karsin oksia myös vanhasta atsaleasta. Pensas alkoi voida huonosti viime kesänä. Syynä on varmasti ainakin osittain se että muutama vuosi sitten painava lumikuorma halkaisi yhden paksun varren ja laho on sitä kautta päässyt leviämään. Osa paksuista oksista lähti nyt ihan vetämällä irti. Voi myös olla että pari vetistä talvea ja kevättä ovat olleet juuristolle liikaa. Ehkä se on yksinkertaisesti tukehtunut. Kolmas syyllisehdokas on vesirottayhdyskunta joka mellastaa rannassa ja atsalean ympärillä. On atsaleassa kuitenkin vielä terveitäkin oksia, joissa on runsaasti nuppuja, joten oranssia loistetta on luvassa  alapihalle vielä tänäkin vuonna.