Kiinalainen kohopenkki

Pensasmustikan ruska

 Kompostorit ovat täynnä ja johonkin oli ulkoruukkujen pakkasen mustuttamat kukat ja ruukkujen mullat saatava. Muistin lukeneeni kiinalaisista kohopenkeistä, johon kootaan kerroksittain lahoavaa kasvijätettä, multaa ja lehtiä. Tein oman sovelluksen.

Kohopenkin paikaksi valikoitui rannassa oleva niemi ja sen tontin reunanpuoleinen sivusta. Niillä nurkilla majailee toinen Kivi-kompostereista, ja ajattelin että jos kohopenkki ei osoittaudu hyväksi ratkaisuksi, niin lapioin ensi kesänä koko penkin kompostoriin. Toinen syy oli se, että haluan rantaan kevätkukkia, erityisesti narsisseja.

Alimmaiseksi levitin kunnon kerroksen samomalehtiä. Kukat varsineet olin katkonut jo pari viikkoa sitten. Ne odottelivat kompostorin takana vanhan uimapatjan päällä. Nyt kippasin ne sanomalehtien päällä. Seuraavaksi kannoin ruukut rantaan ja tyhjensin mullat lecasorineen viherjätteen päälle. Kasa oli tässä vaiheessa aika korkea, joten ei muuta kuin kumpparit jalkaan ja tallaamaan läjää kasaan. Lopputulos oli noin 30 cm korkea ja parineliöinen penkki.

Varastossa odotteli istuttamista vielä yksi iso ja pari pienempää pussillista narsisseja, yksi pussi suuria keltaisia, kerrottuja tulppaaneja ja pari pientä pussia vaaleanpunaisia helmihyasintteja ja metsätulppaaneja. Asettelin tulppaanit kohopenkin keskelle ja narsissit ympärille, siinä toivossa että jänikset ja vesirotat pelästyvät narsissien hajua ja antavat tulppaanien olla rauhassa. Pinkit kevätkukat oli tarkoitus istuttaa muualle, mutta lopussa väsähdin ja tökkäsin nekin tähän uuteen penkkiin.

Lopuksi kärräsin jälkikasvun avustamana uutta multaa 10 senttiä koko komeuden päälle.Nyt kohopenkki saa laskeutua muutaman viikon, sitten lisään uutta multaa vielä jonkin verran ja lopuksi se saa päälleen lehtikatteen.

Voi tietysti olla että jos tulee oikein kova talvi eikä lumi kunnolla suojaa kohopenkkiäni, kukkasipulit paleltuvat. Mutta olen aikaisemminkin kasvattanut kevätkukkia niin, että olen levittänyt maahan vähän multaa, sipulit siihen ja ja paksu multakerros päälle, joten uskon kyllä että tämäkin onnistuu.

Ensi keväänä kevätkukkien kukittua kohopenkkiin voi istuttaa vaikka muutaman kesäkurpitsan siemenen ja kesäkukansiemeniä, vaikka ruiskukkia.

Nyt on kasvukausi lähes ohi. Kukkapenkissä kukkii kerrottu valkoinen syysasteri ja lehtikaali kukoistaa. Nyt kun lehtikaali kasvaa tuplakorkeassa viljelylaatikossa, niin se on saanut olla jäniksiltä rauhassa, ainakin toistaiseksi.

Puutarhuri vetäytyy muiden harrastusten pariin ja palaa vuonna 2016.

Hyötyä tai sitten ei

Kesäkurpitsat, herneitä ja yrttejä

Mitä voi kirjoittaa tämänvuotisesta hyötypuutarhastani? Se oli laajempi kuin aikaisemmin ja kokeilin joitain uusia lajeja. Alkukesästä vallitsi toiveikkuus ja innostus, jotka molemmat laantuivat, kun aurinkoa ja lämpöä ei tullut, tuuli kuritti ja sadevesi piiskasi kasvimaatani.

• Mansikat viihtyivät leca-harkoissa kohtuullisen hyvin. Aika usein niitä sai sateista huolimatta kastella, mutta kukkia ja marjoja tuli koko kesän ajan. Syyskuussa siirsin taimet talvehtimaan istutuslaatikkoon.
• Yrteistä salvia, timjami, rosmariini ja mintut kasvoivat hyvin ja satoa riitti kuivattavaksikin. Persilja ja lehtipersilja kituivat koko kesän. Korianterista ei tullut yhtikäs mitään.
• Mangoldin sato oli surkea.
• Papuja riitti kahdelle aterialle lisukkeeksi.
• Herneitä napsittiin parin viikon ajan suoraan suuhun.
• Salaatin ja pinaatin pilasi sade.
• Retiisit kasvoivat hyvin, mutta kukaan ei suostunut syömään niitä.
• Kolmesta kesäkurpitsan taimesta tuli kolme pitkulaista ja yksi pyöreä kurpitsa.
• Purjoista tuli läpimitaltaan viisimillisiä. Kävivät ruohosipulim korvikkeena.
• Tomaattisato, n. 10 kpl, on yrittänyt kaksi viikkoa punertua viherhuoneessa.
• Lehtikaali kukoistaa. Kirpat ovat sitä rei'ittäneet, mutta uusia ehjiä lehtiä tulee koko ajan lisää. Piilotan lehtiä kaikkeen mahdolliseen, minkä vuoksi teini kutsuu lehtikaalia vihollisekseen.

Saattaa olla, että ensi vuonna hyötypuutarhani istutuslaatikoissa ja säkeissä kasvaa jotain ihan muuta. Esimerkiksi auringonkukkia tai pioniunikkoja.

Leijonankorva ja daaliat

Daalia

Yhtenäkään aikaisempana kesänä en ole epäonnistunut niin monen kesäkukan kanssa kuin tänä vuonna. Leijonankidat, koristetupakat ja monet muut siemenestä kylvämäni kesäkukat nitistyivät täysin kesäkuun hurjissa säissä. Onneksi torilta löytyi korvikkeita.

Leijonankorva, uusi tuttavuus, jonka pussi tarttui mukaan siemenostoksilla, koska kuvassa oli erikoisen näköinen, hassu, keltainen töyhtökukka. Istutin ruipelotaimet ylijääneeseen isoon ruukkuun kesäkuussa, pienin odotuksin. Alku oli vaikea, mutta heinäkuussa taimet vahvistuivat ja alkoivat kasvaa ja kasvaa. Elokuun loppupuolella näytti siltä, että minulla on ruukullinen isokokoisia nokkosia. Pituuskasvu jatkuu vieläkin ja kasvien päähän on muodostunut piikikkäitä pallukoita, mutta ei kukkia. Ei siis minkäänmoista palkintoa kastelusta, lannoittamisesta ja hoivasta. Ilmeisesti luontokin pitää leijonankorviani kelvottomina, sillä Valio-myrskyn ainoa saavutus puutarhassani oli se, että leijonankorvaruukku oli pudonnut portailta kumolleen maahan.

Mutta daaliat, oi daaliat. Oli alkukesä niillekin vaikea, mutta elokuun lopusta lähtien ne ovat kukkineet aivan hurjasti. Uusia kukkia aukeaa joka päivä, kaikissa väreissä. Niitä on 7 suurta ruukullista ja nyt kaikki ovat kukassa. Yhdessä ruukussa on suurikokoisempaa lajiketta ja se vasta aloittaa kukintaa. On siis sen verran hidas, että jos vain tietäisin mitä lajiketta se on, niin en tilaisi sen siemeniä ensi keväänä. Mutta en tiedä, koska ruukutuksessa menivät kaikki nimet sekaisin.

Pelargonit alkoivat kukkia kunnolla vasta elokuussa. Syyskuun alun sateet tuhosivat kukat, mutta kun siirsin pelargonit terassille sateen suojaan, kukinta alkoi uudestaan. Eilen siirsin pelargonit viherhuoneeseen talvehtimaan. Yhteensä 25 ruukkua, 23 eri lajiketta. Osa lähti ystävän parvekkeelle syksyä kaunistamaan ja loput päätyvät ensimmäisten yöpakkasten jälkeen kompostiin. Kompostiin päätyvät myös kevään siemenistutuspelargonit. Niistä ei tullut mitään sellaista, jonka haluaisin säilyttää. Taidan muutenkin lopettaa pelargonien siemenkasvatukset. Pistokkaita hankkimalla saa paljon kauniimpia ja hienompia lajikkeita.

Keväällä istutin myös sipuleita pariin ruukkuun, John Taylorin vinkistä. Toisesta ruukusta ei tullut mitään, mutta ruostekukat onnistuivat ruukussa hyvin ja kukkivat nyt ja toivottavasti vielä pitkään. 

Daalioita

Katsaus kesään

Niinhän siinä sitten kävi, että kun laittaa otsikoksi "Lomaprojekti nro 1", niin ei yhtään huvita kirjoittaa jatko-osaa, jonka nimi olisi "Lomaprojekti nro 2". Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö muitakin projekteja olisi tullut kesän aikana toteutettua.  Sää ei heinäkuussa puutarhatöitä suosinut, mutta jotain sain kuitenkin aikaan:

Nro 2: Laajensin suunnitelmieni mukaan kukkapenkkiä Eino-rhodosta alas- ja ylöspäin kiviterassin ympäri. Istutin punakuusaman ja jaloangervoja. Tarkoitus oli säästää tilaa myös ensi kevään taimiostoksille, mutta nyt syksyn alennusmyyntien jälkeen kukkapenkki on kyllä täynnä. Ensin sinne tuli nukka-alppiruusu "Edelweiss" ja sitten mooseksenpalavapensas, punapäivänkakkaroita, sulkaneilikoita, lisää jaloangervoja, alppiakileijoja, konnanyrtti, kurjenpolvia sekä aikamoinen määrä kukkasipuleita.

Nro 3: Aitaa peittämään istutin villiviinejä ja kiinanlaikkuköynnöksen. Samalla syntyi istutuspaikkoja kukkasipuleille. Tänä vuonna olen upottanut multaan erityisesti narsisseja ja erilaisia kasvitieteellisiä tulppaaneja, metsätulppaaneja ja villitulppaaneja. Mutta myös jättilaukkoja ja helmihyasintteja ja pikkuisen muitakin kevätkukkijoita.

Nro 4: Alapihalle, aivan rajalle, vierasmajan viereen istutin kaksi suurta suomentatarin siirtotaimea, jotka sain kolleegalta. Niistä olisi tarkoitus tulla vähän näkösuojaa ja samalla toivon, että ne kuivattaisivat märkää aluetta. Paikka on sellainen että ne saavat levitä siinä rauhassa. Toivottavasti pärjäävät hyvin rikkaruohoille.

Lisäksi olen istuttanut lukuisan joukon perennoja vanhoihin ja uudempiin kukkapenkkeihin. Varsinkin kesän 2014 uusi kukkapenkki kaipasi vielä täydennystä.

Kuluneen kesänä on ihmetyttänyt se, miten valtavan hyvin perennat kasvoivat kummallisista säistä huolimatta. Perennat kasvoivat pituutta jopa kaksinkertaisesti normaaliin verrattuna. Esimerkiksi palavarakkaus, värimintut ja syysvuokko olivat varsinaisia hujoppeja. Salkoruusu kukkii vieläkin noin kahden ja puolen metrin korkeudessa. Kylminä kausina kukinnat jatkuivat ja jatkuivat.

Kesällä 2014 istutin monenlaisia saksankurjenmiekkoja ja päivänliljoja. Päivänliljat kukkivat koko heinäkuun alusta alkaen tähän päivään asti, ainakin yksi on ollut kukassa koko ajan. Mutta saksankurjenmiekoista vain yksi vaivautui kukkimaan tänä vuonna. Täytyy toivoa parempaa suoritusta ensi kesäksi.

Kesän ilonaiheita ovat olleet mm. tiikerinliljat, joita istutin Paul Olssonin innoittamana pioneiden väleihin. Sieltä ne nousivat majesteetillisiin mittoihin elokuussa ja kukkivat vielä syyskuun lopussa.

Tiikerinlilja syyskuussa