Uusi suosikkityökalu

Perannapenkeissä on kasvu hyvässä vauhdissa, joka päivä näkyy jotain ilahduttavaa. Suureksi ilokseni esimerkiksi viime syksynä istuttamani, arka ruusunätkelmä näkyy selvinneen hyvin ja kasvattaa jo versoja. Mutta tietenkin myös perennapenkkien pahin vihollinen, vuohenputki, on aloittanut jokavuotisen valloituksensa. Nyt minulla on kuitenkin uusi ase sitä vastaan.

Vuosi sitten kirjoitin että lempityökaluni on kapea ja kevyt rautaharava. En tulisi toimeen ilman sitä, mutta nyt sen rinnalle suosikkiasemasta kilpailemaan on tullut Tukholman puutarhamessuilta ostamani hollantilainen puutarhakiekko. "Garden disc" luki lapussa. Pitkä puuvarsi, jonka päässä on pieni, teräväreunainen metallipyörylä.

Kiekko ja lapio

Lyhytvartisempiakin hollantilaismyymälässä oli tarjolla, mutta pitkävartinen oli se johon katseeni kiinnittyi. Ei ehkä olisi kiinnittynyt ellen olisi muutama vuosi sitten ostanut Helsingin puutarhamessuilta Kotipuutarhalehden osastolta saman firman kätevää kaivulapiota tai mikä lienee nimensä. Kaunis ja toimiva sekin, erityisesti perennojen siirtämisessä ja pienten kuoppien kaivamisessa vallan mainio kapistus. Aivan erityisen tyytyväiseksi tulin siitä, että sain kiekon lyhytvartisemman hinnalla. Olin jo maksamassa, kun työkalua minulle esitellyt myyjä tuli sanomaan että siinä on väärä hintä, mutta "rouva saa sen tietenkin tuolla hinnalla".

Kun perustin uuden "Pohjoismaiden värit"-kukkapenkin kaksi kesää sitten ja jatkoin sitä viime kesänä, tiesin jo penkkiä perustaessani että ongelmia tulee. Penkki, joka takareunastaan rajautuu kivipengerrykseen,  on niin leveä että en millään yletä sitä kitkemään ilman että astun multaan. Ja siitähän seuraa se, mitä John Taylor sanoo puutarhurin suurimmaksi synniksi: maan tiivistyminen. Ongelma ratkaistu. Tiesin sen heti kun näin kiekon.

Ja se toimii. Yllän nitistämään vuohenputket kukkapenkin joka reunasta, myös aivan takaa. Kiekolla voi sekä katkaista niiltä kaulat ja penkoa mullan sisältä juuret rikki. Sillä voi myös möyhentää pintamullan perennojen ja sipulikukkien välistä, niin että sadevesi pääsee valumaan mullan sisään eikä poispäin kukkien juurilta. Kiekolla pääsee myös esimerkiksi kärhöjen ja ruusupensaiden alle. Vain tiheiden perennakasvustojen kuten pikkusydänten ja kurjenpolvien välistä vuohenputkea ei kiekolla voi listiä, siinä kun menee samalla myös perenna rikki. Ja koko työ kumartumatta kertaakaan, selkää säästäen.

Myös toiseen periviholliseeni, nokkoseen, kiekko tepsii. Yksinkertaisesti hakkasin nokkoskasvustot rikki pensaiden alta ja aidan vierustalta ja nurmikoltakin, johon se mokoma pyrkii talon nurkalla kasvamaan.

Kolmaskin työkalu ansaitsee tulla mainituksi: kuokka. Kuokkani on ikivanha, puuvartinen ja painava. Teräosa on leveimmästä kohdastaan yli 20 cm. Yleensä vältän kaivamista ja kuokkimista, ja yritän aina houkutella jonkun muun niihin hommiin puolestani, mutta joskus on tartuttava kuokkaan itse. Ja kun kuokkaamme tarttuu, niin aina saa huomata, että se toimii.

Tänään tein kuokan avulla valmiiksi viime kesänä kesken jääneen kukkapenkin kivireunuksen. Kun olin saanut valmiiksi kukkapenkin laajennuksen ja iirispenkin uudistamisen, tulivat heinäkuun helteet ja sitten elokuun sateet ja kivireunus jäivät tekemättä. Nyt oli hyvä, sateenjälkeinen sää.  Kuokin kukkapenkin reunat, vien rikkaruohottuneen maan pois ja asettelin kivet paikoilleen. Niitä meillä riittää pitkin pihaa.

Se huono puoli tässä projektissa oli, että tallasin lähes kaikki kukkapenkin edessä nurmikolla kasvaneet scillat. Olen koko kevään kovistellut perhettä siitä, että nurmikolla ei siinä kohdassa saa kävellä, jotteivät scillat vaurioidu. Mutta kun kivienkantamisinnostus iskee, johdonmukaisuus saa unohtua. Ehkä scillatkin vielä nousevat.

Scilloja