maanantai 11. toukokuuta 2015

Kukkakävelyllä

Minulla on tapana kiertää kaikki kukkapenkit ainakin kerran päivässä siitä lähtien kun ne lumen alta alkavat pilkottaa. Tämä tapahtuu useimmiten iltaisin, aamuisin ei oikein ehdi. Viikonloppuisin kiertelen monta kertaa, varsinkin nyt toukokuussa kun kasvu on kunnolla lähtenyt käyntiin ja joka päivä tapahtuu paljon.

Kävelyreittini vaihtelee. Jos on oikein kurja sää, niin jätän väliin sellaiset kukkapenkit joissa mikään ei kuki. Se voi olla joskus virhe, jotain on saattanutkin juuri sinä päivänä puhjeta kukkaan. Joskus on pakko suunnistaa suoraan sellaisen kukan luo, jonka kukkimista on odottanut ja odottanut. Nyt sellainen on ollut keltakoiranhammas. Se on ollut nupulla jo yli viikon. Istutin sitä ensimmäistä kertaa viime syksynä, kaksi sipulia tai sellaista pötkylää. Toisesta ei näy jälkeäkään.

Kukkapenkkejä kierrellessä tulee kukkijoiden ja kasvuunlähteneiden ihastelun lisäksi aina kiinnitettyä huomiota ongelmiin: rikkaruohoihin, aukkopaikkoihin, väärässä paikassa kasvaviin perennoihin. Välillä kannattaakin ottaa monta askelta taaksepäin ja katsoa kauempaa. Ongelmat katoavat näkymättömiin ja tuorekin kukkapenkki saattaa yhtäkkiä näyttää hienolta. Näin kävi viime viikolla kun käänsin katseeni laiturilta kohti upeasti kukkivia esikkoja ja niiden taakse juuri puhjenneita valkoisia, kasvitieteellisiä narsisseja.



Tänä keväänä kukkakävelyillä havaittua:
  • Puutarha on selvinnyt lähes lumettomasta talvesta hyvin. Vaurioita on vähän. 
  • Kylmänkukat ovat kadonneet kokonaan. Viime vuonna hävisi puolet ja nyt loput. Ilmeisesti ne eivät kestäneet kilpailua viereisen maanpeittokärhön kanssa. Tai sitten ne tulivat muuten tiensä päähän. 
  • Kaikki kärhöt ovat lähteneet kasvuun, poikkeuksellisen aikaisin. Myös viime kesänä istuttamani keltainen kärhö.
  • Jänisten syömä persiankeltaruusu on elossa ja tekee versoja.
  • Viime vuonna kasvun kokonaan väliin jättäneet varjoliljat ovat elossa ja kasvavat.
  • Kaksi vuotta sitten istutetut ruskoliljat näyttävät nousevan maasta. Viime vuonna ei näkynyt niistäkään mitään elonmerkkiä.
  • Viime kesänä istuttamani monivuotisten laventelien taimet ovat elossa, samoin muratti.
  • Kultahelokin taimista vain toinen selvisi talvesta.
  • Jumaltenkukka on jälkeen siementänyt itse itsensä, kukkii ihan pian.
  • Balkninvuokko kukkii vasta nyt, toisena keväänään.
  • Kirkkaanpunainen palavarakkaus on tehnyt siementaimia pitkin kukkapenkkiä. 
  • Istutuslaatikoissa on yllättäen elämää. Persilja on lähtenyt kasvamaan, samoin oregano. Ja suolalehti onkin monivuotinen. Salviassa ei vielä ole eloa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti