Usein teen puutarhasuunnitelmia kun ajan autoa tai istun autossa. Tänään tulin kuitenkin siihen tulokseen. että liika autossa istuminen ei ole puutarhurin loman kannalta hyväksi. Syntyy liiaksi suunnitelmia.
Jo keväällä päätin, että yksi lomaprojekteista on viime kesänä rakentamani "Pohjoismaiden värit"-kukkapenkin laajentaminen molempiin suuntiin. Penkki kaartuu luontevasti kiviterassin pengerryksen ympäri varjopenkiksi. Toiseen suuntaan se yhdistyy vanhaan irispenkkiin,
Molemmat alueet pressutin alkukesästä. Varjon puolella pitää tukahduttaa saniaiset, joista en noin yläpäätäänkään pidä, ja toisella puolella rehottaa vuohenputki.
Kukkapenkkejä yhdistävän alueen perennoiksi olin alustavasti kaavaillut päivänliljoja ja saksankurjenmiekkoja. Niitä olen keväästä asti hamstrannut niin puutarhamessuilta kuin taimimyymälöistäkin.
Mutta sitten tämä viikon työmatkoilla, loma-ajatuksissa, iski piru. Kallion ja uuden kukkapenkin välissä on lahonnut kanto. Siinä maata on kallioista reuna-aluetta enemmän. Ja takana on rinneangervoissa aukko, siihen tarvitaan jotain hienoa täytteeksi. Sellaista joka näkyisi sisälle taloonkin.
Pitäisikö vielä kerran kokeilla pensaspionia?
Pensaspioni. Sellainen tumma pinkki, keskeltä keltainen. Sen taakse sopisi pitkin kivipengerrystä ja rinneangervoja kiipeilemään jokin keltainen kärhö, joka sitoisi värillään Pohjoismaat ja irispenkin toisiinsa. Voisi kiipeillä pitkin suurta ja komeaa pensaspioniakin, sen kukintahan ei kauan kestä. Sitten joskus kauniissa lähitulevaisuudessa.
Olisko sijaa keltaiselle pionille? Voisi sopia reunaan, lähelle iriksiä. Mooseksenpalavapensas, mahtuisiko? Preeriankeltaruusu? Rauhoitu, nainen, rauhoitu.
Kotimatkani ei tänään suuntautunut suoraan kohti Espoon perukoita, vaan kaarsi loman alkamisen kunniaksi Sofianlehdon kärhöpyhätön kautta. Piti nähdä, millaisia keltaisia kärhöjä valikoimassa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti