lauantai 20. syyskuuta 2014

Kasvitieteellisiä tulppaaneja ja vähän muutakin



Olin ajatellut olla hillitty tämänsyksyisten sipuli-istutusten kanssa. Olen  kolmena edellisenä syksynä upottanut kukkapenkkeihin niin paljon ja monenlaisia sipuleita, että ajattelin ottaa nyt vähän rauhallisemmin. Kunnes oli vähän luppoaikaa ja tietokone auki ja vips, olin tilannut satakunta sipulia.  Eikä se siihen jäänyt. Sipuleita oli tänään noin 200 ja pelkään, että lisää on tulossa.

Kaikki on kasvitieteellisten tulppaanien syytä. Ne ovat vastustamattomia. Ensiksikin siksi, että ne ovat helppoja, sillä niitä ei tarvitse nostaa ylös kukinnan jälkeen. Ne kukkivat vuodesta toiseen ja viihtyessään leviävätkin. Ne on myös todella helppo istuttaa. Istutussyvyys on 8-10 cm, eikä kuopan tarvitse olla iso. 

Sipulit ovat täydellisiä, oikeita sipulimaailman kaunottaria. Välillä on kyllä vaikea tietää, miten päin ne tulisi kuoppaan tökätä. Ja lopuksi, pienet kukat matalissa kukkavarsissa ovat ihastuttavia. Tervetuloa, Cynthia, Red Hunter, Bright Gem, Little Beauty ja muut.

Muitakin sipuleja tuohon kahteensataan mahtui. Pionien väliin istutin kolme tiikerililjaa, Paul Olssonin vinkistä. Punaisia ja keltaisia apeldoorn-tulppaaneja, joita ei myöskään tarvitse nostaa kesällä ylös, istutin aidan viereen niin että näen ne sitten keväällä sänkyni viereisestä ikkunasta. 

Uuden kukkapenkin reuna sai keltaisia ja violetteja krookuksia, joita nyt vaan ei voi koskaan olla liikaa. Aina pitää myös kokeilla jotain ihan uutta ja sen kunnian saa tänä syksynä koiranhammas. Sipulit näyttivät todellakin hampailta.

Narsisseja istutin nyt vain vähän. Mutta kaikki pääsiäisnarsissit ovat vielä ruukuissaan. Ne ovat viettäneet kesän ulkona sateelta suojassa ja ovat nyt istutusvalmiita. Ne pääsevät yläpihalle ison kiven juureen. Istutin sinne kyllä viime syksynäkin jotakin, mutta vain yksi ainokainen narsissi siellä kukki.

Mikään muu puutarhatyö ei ole niin palkitsevaa kuin kukkasipuleiden istuttaminen. Palkinto tulee jo puolen vuoden kuluttua ja parhaaseen aikaan silloin, kun mikään muu ei vielä kuki ja puutarhuri kaipaa iloa silmille talven värittömyyden jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti