sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Huhhuh


Jos minä saisin päättää, niin koulujen päättäjäisjuhlia eikä mitään muitakaan juhlia vietettäisi touko-kesäkuun vaihteessa. Silloin kun on niin paljon tekemistä puutarhassa että yksikin juhlapäivä aiheuttaa seuraavana päivänä kauhean riehumisvimman, nälkänääntymän, lukuisia kramppeja ja selkäjumin.

Maa on vihdoin lämminnyt ja hallanvaara ohi. Mikä tarkoittaa sitä, että kaikki loput siemenet on saatava multaan ja taimet ruukkuihin. Nyt on ihan mahdotonta siirtää mitään seuraavaan viikonloppuun. Se ei vaan käy, kaikki on tehtävä tänään.



Aloitin hyötykasveista. Kylvämättä olivat vielä herneet, pensaspavut ja mangoldi. Herneet tökin toiseen laatikkoon. Vasta kun ne olivat maassa, muistin että niitä piti liottaa yön yli. Ei voinut kiireessä muistaa. Kastelin sitten voimallisesti. Mangoldi ja pavut pääsivät noihin kuvan uusiin kasvusäkkeihin. Ne ovat siitä hauskoja, että näyttävät kivoilta myös ennen kuin niissä kasvaa mitään. Takana näkyy keltaisessa ruukussa perunakokeiluni. Ruukussa on kolme perunaa, jotka sain puutarhamessuilla. Chilin sain lahjaksi, ja pikkuorvokit siirsin tuosta soralta ruukkuihin.

Seuraavaksi siirryin yläpihalle kesäkukka"peltoni" kimppuun. Siirsin pressut syrjään alkuviikosta, kun satoi. Nyt kuokin, kitkin, harasin, tasoitin ja kastelin alueen. Ja sitten koitti päivän hauskin hetki: siementen heittely. Viime syksynä keräsin unikkojen siemenkodat. Jokaisessa niistä on uskomaton määrä siemeniä: ruskeita, mustia, harmaita. Niitä on nyt tuhansittain unikkopellossani. Varmuuden vuoksi myös yksi pussi kaupan pioniunikkoja. Sekaan työntelin auringonkukkia, sekä uusia siemeniä että viimevuotista satoa. Etualalle kylvin tuliunikkoja, jotka ovat yksi lempikukkani.

Viimevuotisia ja uusia siemeniä

Narsissien ja tulppaanien kuihtuvien varsien sekaan heittelin myös monta pussillista siemenlaatikkoon kertyneitä kosmoskukan siemeniä ja joitakin muita kesäkukkapussillisia. Nyt ei ole pitkään aikaan mitään katseltavaa yläpihalla, mutta se ei haittaa, sillä kesällä elämämme siirtyy kohti saunamökkiä ja järveä.

Oli korkea aika istuttaa kaikki pitkät ja hontelot kesäkukkataimet ulos. Tuoksuherneet ensimmäiseksi. Ne pääsivät entiseen tapaan kahteen syvään ruukkuun ja yhteen isoon ja syvään amppeliin. Tuoksuherneet eivät pidä ruukuttamisesta. Seuraavat pari viikkoa ne ovat ihan nyreissään, kunnes yhtäkkiä alkavat vahvistua ja lähtevät huimaan kasvuun.

Tässä vaiheessa alkoivat puutarhurin voimat hiipua. Ajatus siitä, että voi sitä ensi viikonloppunakin istuttaa, alkoi tuntua hyväksyttävältä. Mutta vielä sen verran piti että dahliat, tsinniat, krassit, kelloköynnökset ja riippapelargonit muuttivat ulos varjoon. Viherhuoneeseen jäivät enää pelargonien pistokkaat ja muutama uusi pelargoni. Sitten puutarhurin oli pakko horjua jääkaapille. Ja saunaan, jos tältä tuolilta ylös pääsee.




2 kommenttia: