Boheemi ja luonnonmukainen?

Viimekeväisiä, yli 10 vuotta sitten istutettuja tulppaaneja villien kielojen ja vadelmien kera.

Luonnehdin puutarhaani sanoilla boheemi ja luonnonmukainen. Boheemi viittaa puutarhan yleisilmeeseen, luonnonmukainen enemmänkin hoitomenetelmiin.

Pentti Alangon luonnonmukaisuuden kriteereistä täyttyy vain osa: ei ole leikattavaa pensasaitaa, ei vihannesmaata, ei marja- tai hedelmätarhaa. Tai siis on yksi villiintynyt mustaherukka ja vajaat kaksi vuotta vanha kirsikkapuu, joka teki viime vuonna 2 kukkaa eikä yhtään kirsikkaa. Eivät nuo kaksi muodosta tarhaa millään. Lehtiä ei haravoida syksyisin. Ei ole koneita. Ellei ikivanhaa bensakäyttöistä ruohonleikkuria lasketa. Sitä paitsi se on naapurin. Eikä meillä myrkytetä.

Mutta on hoitonurmikko. Periaatteessa. Se on niin sammaloitunut ja voikukkainen että näyttää nurmikolta vain juuri leikkaamisen jälkeen. Sen keskellä kasvaa pensaita, mikä ei jostain syystä kuulu luonnonmukaiseen puutarhaan. Ja perenna- ja kesäkukkapenkkejä kyllä on. Perennat ja kesäkukat ovat minun puutarhassani kaikkein tärkeimmät asiat. Jos niiden mukana menee luonnonmukaisuus, niin menköön.

Luonnonmukaisuutta lisäävät  kompostointi, lannoitus ja järvivedellä kastelu.

Meillä on kolme kompostoria ja vielä kompostoiva huussikin. Talousjäte menee lämpökompostoriin lähes koko vuoden kylmimpiä talvikuukausia lukuunottamatta, ja kaikki puutarhajäte kierrättyy mullaksi. Lannoitan kanankakalla ja omalla kompostilla. Haaveilen kyllä myös läheisistä suhteista johonkin lähiseudun hevostalliin.

Perennapenkkejä kastelen vain oikein kuivina kausina, ruukkuja on tietysti pakko kastella jatkuvasti. Mutta kasteluvesi tulee järvestä.

Kukkapenkkejä en siivoa syksyisin, vaan vasta keväällä, kun vanhoista varsista on kasvuvoima palannut maahan. Vanhat versot ovat ihan yhtä hyviä suojia ja ravinteiden antajia kukille kuin syksyn lehdetkin.

Boheemin poimin jostain puutarhalehdestä viime kesänä, muistaakseni Allt om trädgårdista. Katselin juttua "boheemista" pihasta ja ajattelin, että ihan kuin meillä. Vanhoja puita ja pensaita, perinneperennoja, kukkia muuallakin kuin kukkapenkeissä,  ruukkuja siellä täällä, ihan villejä alueita, riippumattoja, keskeneräisyyttä ja jotkin asiat ihan rempallaan.

PS. Löysin juuri kirjahyllystä  Marie-Luise Kreuterin kirjan Luonnonmukainen puutarhanhoito vuodelta 1991. Juuri silloin tästä paikasta oli tullut meidän. Joten jotain kiinnostusta luonnonmukaiseen puutarhanhoitoon on minulla jo silloin ollut. Voi olla että joudun palaamaan tähän aiheeseen. Toivottavasti en kuitenkaan joudu muuttamaan blogin kuvaustekstin adjektiiveja.