sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Rautaharava, mi amor


Kysyin taannoin siipalta, mikä mahtaa olla hänen lempityökalunsa. Pitkään harkittuaan hän vastasi sen olevan rautaharava. Samaan olin päätynyt itsekin. Olin kuitenkin yllättynyt siipan valinnasta, olin ajatellut sen olevan jotain miehekkäämpää, kuten pistosaha tai vatupassi.

Mikä tahansa rautaharava ei kuitenkaan ole suosikkini, vaan Fiskarsin kevyt ja kapea, noin 25 cm leveä alumiiniharava. Se on todella kätevä. Sillä pääsee kauas, korkealle ja syvälle. Haravalla rapsuttelee lehdet ja muut roskat kukkapenkeistä, pensaiden alustoilta  ja ruusujen väleistä. Mullan saa levitettyä ja tasoitettua, ja rannankin siivottua risuista.

Kevyellä rautaharavalla saa kuivuneet lehdet pois myös maanpeitekasvien alta ja seasta ilman että aiheuttaa niille kovin suurta tuhoa. Näin maaliskuun lopun päivinä olen sen avulla paljastanut viimesyksyisten lehtien alta näkyviin muun muassa akileijoja, pioneja,  
tulppaaneja, narsisseja, karhunlaukkoja, ruohosipulia sekä iänikuisia vuohenputkia ja nokkosia.

Lähes yhtä mukavia työkaluja ovat pitkävartiset voimasakset ja ruohosakset. Voimasaksia tarvitsee tällaisella puolivillillä pihamaalla ympäri vuoden. Aina jossakin on katkottavaa, pihlajia, vanhoja ruusuja, vadelman varsia, rantalepikkoa, vaahteroita.

Ruohosakset ovat myös käytössä lähes päivittäin. Niillä nitistetään kaislikkoa, heinikkoa, vuohenputkia, nokkosia, kiviterassille pesiytyviä rikkaruohoja, milloin mitäkin.

Ruohosaksiin minulla on erityissuhde senkin takia, että kun ne vuosia sitten olin ostanut, menin, typerää kyllä, avaamaan pakettia laiturille. Ruuvasin paketin ruuvin irti ja kuten arvata saattaa, se päätyi järven pohjaan. Samainen ruuvi pitää kiinni saksen teriä. Oikeanlaista ruuvia ei löytynyt, vaan kaikki ruuvit irtosivat käytössä. Seuraavana keväänä puutarhamessuilla osuin Fiskarsin osastolle ja kerroin tapahtuneesta pitkälle miehelle. Hän kuunteli tarinaani lievästi huvittuneena ja sanoi sitten: "Rouva hyvä, sitä ruuvia ei olisi tarvinnut lainkaan irrottaa, paketti aukeaa helposti muutenkin. Mutta lähetämme teille uuden ruuvin". Kului kuukausi, olin jo luopua toivosta, mutta sitten ruuvi saapui postissa. 


Sekatöörit kulkevat myös aina mukana. Periaatteessa. Niillä on ikävä taipumus kadota. Jos tällä tontilla tehdään 1000 vuoden kuluttua arkeologisia kaivauksia, niin ainakin viidet pikkuleikkurit löytynevät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti