lauantai 5. huhtikuuta 2014

Sammal on kaunista


Huhtikuun alussa mikään muu ei ole vihreää kuin sammal. Sammaleesta sanotaan, että se kasvaa hitaasti, ja lapsia varoitetaan repimästä sammalta kivien päältä. En ymmärrä, mihin moinen luulo perustuu. Oikeasti sammal kasvaa sangen nopeasti ja salakavalasti. Paljas kallio peittyy sammaleeseen parissa vuodessa.

Erityisen vikkelästi sammal valtaa nurmikon. Meidän alapihan nurmikko ei ole koskaan ollut mikään englantilaistyyppinen rikkaruohoton ja tasainen nurmikenttä, mutta on sitä vuosien varrella enemmän tai vähemmän pakosta uudistettu joiltain kohdin. Muutaman vuoden ajan uudistetussa kohdassa kasvaa nurmea, mutta väistämättä tulee aina kevät, jolloin lumen alta paljastuukin sammalalue. Tätä nykyä sammal peittää lähes koko alapihan, viimeksi nurmettamaani n. 10 neliön aluetta lukuunottamatta.

Aivan rannassa sijaitseva nurmikkoalue on keväisin märkä ja sateisina kesinä litimärkä. Maa on tiivistä ja hapanta eikä siihen millään helpoilla keinoilla tuuletusreikiä tehdä. Lannoituksen, tuhkan ja kalkin kanssa on oltava varovainen, sillä ne päätyvät kovin helposti järveen.

Jos nurmikkoa ei leikattaisi, siellä kasvaisi voikukkia, päivänkakkaroita, niittyleinikkejä ja tietysti vuohenputkea. 80-luvulla lupiini oli ottamassa vallan, mutta se on sentään saatu karkotettua.

Violetit krookukset ovat levinneet sammaleen sekaan ihan itsestään, ja niitä nousee sieltä täältä. Muunväriset krookukset eivät tällä leviä, en tiedä miksi. Itse olen istuttanut talventähtiä ja scilloja.


Jotain herkullistakin sammaleen alta löytyy: isolta alalta ihan rannassa on jokin otus rapsutellut sammalta irti oikein sievästi palkeenkielinä. Epäilty on mustarastas. Kiitos sille, saa sitä sammalta rapsutella, vaikka se kaunista onkin. Onhan?

PS. Talventähtiä on nyt kukassa 12.

1 kommentti:

  1. Olen samaa mieltä, sammal ON kaunista! Miksi turhaan yrittää nurmea, jos sammal viihtyy paremmin? T: Kirsi

    VastaaPoista