Maanvaivat

Arkkiviholliseni on vuohenputki. Se on pahin tämän pihan rikkaruohoista. Kaikkein pahiten se piinaa alapihan vanhoja kukkapenkkejä. Se lymyää kiviterassin reunapengerryksen kivien ja portaiden väleissä, eikä sitä saa näistä iänaikuisista asuinkoloistaan pois millään myrkyttömällä keinolla.

Ulkomailla asuminen ei sovi yhteen vuohenputkitaistelun kanssa. Kööpenhaminan vuosina tulimme Suomeen vasta juhannuksen kieppeillä. Silloin vuohenputki oli jo puolimetristä ja kasvoi ihan siellä missä itse halusi.

Nykyisin kitken sen kukkapenkeistä 3-4 kertaa kesässä. Uusimpaankin, viime kesänä perustamaani kukkapenkkiin se on jo ilmestynyt, pengerkivien välistä. Vaikka kuinka niitä sieltä kaiveltiin. Missä vain on vähänkin uutta multaa, niin siellä on pian vuohenputki.

Ainoa tehokas keino vuohenputken nitistämiseksi on pressuttaminen. Yhden kukkapenkin multien vaihdon jälkeen vuohenputki valtasi ison nurmikkoalueen. Omaa syytäni, jätin poistetut mullat liian pitkäksi aikaa nurmikolle odottamaan poiskuljetusta. Pressutin lopulta alueen usean vuoden ajaksi. Kaksi vuotta sitten poistin pressun, lisäsin multaa ja kylvin siemenet. Toistaiseksi alue on pysynyt vuohenputkettomana.

Nurmikolle levinnyt vuohenputki näyttää lannistuvan myös säännöllisestä nurmikon leikkaamisesta. Voikukka tulee kyllä sitten tilalle, mutta sitä siedän paremmin.

Toinen maanvaiva on nokkonen. Vaikka siitä muutamat muhennokset tekisi, niin niin paljon nokkosta ei perhe suostu syömään, että nokkospuskissa näkyisi sadonkorjuun merkkejä. Nokkosvettä olen lannoitteeksi kerran tehnyt, mutta se haju...

Kestän kyllä, toistaiseksi, sen että metristä nokkosta kasvaa yläpihan vanhalla kompostointialueella. Mutta kun se leviää sieltä ruusupensaiden juurelle, kukkapenkkeihin ja kaiken huippuna vanhan atsalean keskelle. Nyt riittää. Tänä kesänä käyn taistoon.

Työvälineet