Aloitan aina englantilaisesta The Ultimate Container Gardener -kirjasta. Sen avulla on mukava miettiä, millaiset ruukut ja amppelit olisivat seuraavana kesänä kivoja. Useana kesänä yritin kasvattaa kirjan mallin mukaan sellaisen pyöreämuotoisen tuoksuherneamppelin. Ei ihan onnistunut. Tuoksuherneen rimpulataimet vain roikkuivat amppelin rei'istä pää alaspäin, kunnes heittivät henkensä. Nykyään kasvatan kyllä tuoksuherneitä niin ruukuissa kuin amppelissakin, muttta ne saavat kasvaa ihan rauhassa ylöspäin. Mutta aina tästä kirjasta saa jonkin väri- tai kasviyhdistelmäidean.
Seuraavaksi tartun Suomalaiseen perennakäsikirjaan. Palauttelen mieleen, mitä kaikkea pihassa kasvaa ja teen pieniä rukseja niiden perennojen kohdalle, joilta se puuttuu. Joka vuosi rukseja tulee vähän enemmän, mutta kyllä niitä välillä on poistettavakin. Viimeksi taisin poistaa ruksin kesäkulleron kohdalta. Luen hoito-ohjeita ja mietin, viihtyisikö jokin kitukasvuinen paremmin jossain toisessa paikassa.
Keväisinä lauantai-iltapäivinä saunan lämmitessä käyn läpi kaikki puutarhakirjani ja selailen myös vanhoja puutarhalehtiä. Tänä keväänä luen aikaisempaa tarkemmin kirjojen hyötypuutarhaosuudet. Aion nimittäin kasvattaa jonkin verran tavanomaista enemmän syötävää. Tai ainakin yrittää. Aikaisemmat kokeiluni eivät ole aina olleet onnistuneita. Yhtenä kesänä satoa tuli 10 herneenpalkoa, toisena 3 kesäkurpitsaa ja 2 tomaattia.
Suosikkeja:
Stephanie Donaldson: The Ultimate Containen Gardener
Antti Riikonen: Suomalainen perennakäsikirja
Karin Berglund: Din trädgård
Pihan ja puutarhan pikkujättiläinen (Riikonen, Tolvanen)
Suomalainen piha ja puutarha (Alanko, Koivunen, Regårdh, Saarinen)
Systemaattinen lahestymistapa: ensin kirvoista, sitten kirjoista. Pienin mutta maaratietoisin ja harkituin askelin puutarha(blogi)sta hyva tulee.
VastaaPoistaJaan odottamaan, onko seuraavaksi kirkoista. Kivaa!