sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Kalliota ja märkää rantaa

Puutarhakirjat alkavat usein erilaisten pihojen ja puutarhojen luokittelulla. On kukkapuutarhaa, perinnepuutarhaa, kivikkopuutarhaa, tuoksupuutarhaa, englantilaista puutarhaa, Välimeren puutarhaa, uutta pihaa, vesipuutarhaa, japanilaista puutarhaa, metsäpuutarhaa,. Puutarhuri katselee ympärilleen ja miettii, millaisessa puutarhassa ollaan ja millaisessa haluttaisiin olla. Joitakin asioita ei voi muuttaa, vaan niiden kanssa on elettävä, halusi tai ei. Kaikkia unelmia ei voi toteuttaa. Paitsi tietysti jos on Alan Titchmarsh.

Tämän pihan perusfakta on  kasvuvyöhyke 1b. Mutta koska olemme aika paljon merenpinnan yläpuolella, talvet ovat vähän kylmempiä ja lumisempia kuin 1b-vyöhykkeellä yleensä. Mikroilmastoon vaikuttaa myös se, että piha on järven rannalla. Järvi viilentää keväällä ja lämmittää syksyllä.  Kasteluvedestä ei ole pulaa.

Toinen perusasia on maaperä. Se on kallioinen. Enimmilläänkin maata on vain metrin verran, useimmiten reilusti vähemmän. Koko yläpiha talon ja tien välissä on paljasta kalliota, josta rakentamisen yhteydessä poistettiin se vähäinenkin maa-aines jota siellä oli.

Ilmansuunta on suoraan etelään, mikä tietää paahdetta ja kuivuutta kuumina kesinä. Mutta kummallakin puolella naapuritonteilla on korkeita puita, joten suoraa auringonpaistetta ei osu montakaan tuntia samaan paikkaan edes keskikesällä.

Neljän perusasia on se, että tontti viettää aika jyrkästi rantaan. Vesi ei jää seisomaan mihinkään, vaan valuu suoraan järveen. Tasaisinta on saunamökin ja rannan välissä ja siellä ovat kukkapenkkini ja pihan ainoa nurmikkoalue. Keväisin ja sateisina kesinä alue on märkä.

Miten tämän puutarhan voisi luokitella? Ehkä näin: pikkuisen kukkatarhaa tuolla, perinnepuutarhaa tuolla, uutta pihaa tuolla, vesipuutarhaa tuolla, kivikkopuutarhaa tuolla, metsäpuutarhaa tuolla.




2 kommenttia:

  1. Postmoderniltahan tuo moninaisuus jo kuulostaa, mutta jotain niin kaunista perinteisyyttakin on mukana, etta olisiko kutsuttava perinteiseksi postmodernisuudeksi?

    Minun suosikkini puutarhamielessa taitaa olla ylapiha. Upeat aloituskuvat auringonkukista ja varsinkin unikoista riittanevat perusteluksi. Ja lisaksi katse kohti tulevaisuutta, kuten Sagrada Familiassa, me naemme nyt jotain kaunista ja sen lisaksi aavistuksen ja unelman tulevasta. Katsomme ohi itsemme ja oman aikamme. Palanen kuolemattomuutta.

    Eika haittaa, vaikka kirvat ja muu kato kavisivat ja veisivat kukoistuksen ennen kuin se puhkeaisikaan. Kuolematon unelma kalliopohjalla ei murru.

    VastaaPoista
  2. Totuus yläpihastakin paljastuu pikkuhiljaa. Kiitos kommenteista, mukava että on lukija.

    VastaaPoista