Kukkapenkki jota ei ole

Vuosi sitten kevättalvella tulin tilanneeksi neidonruusun, koska jotain piti tilata, jotta sai kaupan päälle pussillisen liljanmukuloita.  Liljoille oli paikka, mutta ruusupensaalle se piti toukokuussa löytää.

Katse kääntyi talontakaisen lauta-aidan vierustalle. Vinosti kohti rantaa laskeutuva aidanvieri on sekä kuiva että varjoisa, joten ihanteellinen paikka se ei ole oikein millekään. Mutta makuuhuoneen  ikkunasta, aamukatseeni ulottuvilta, näkyy juuri tuo tylsä aita, joten päätin, että neidonruusun paikka on siinä, suoraan ikkunan edessä.

Tein kohopenkin: asensin suodatinkankaan, reunuskivet ja kippasin mullan penkkiin. Istutin ruusun ja sen seuraksi heittelin tuliunikkojen siemeniä. Ruusu juurtui, näytti viihtyvän ja teki monta sievää kukkaakin.  Syyskuussa istutin kukkasipuleita ruusun juurelle kevättä kaunistamaan.

Jätevesisysteemimme reistaili kesällä. Kaivinkoneen oli tultava apuun. Päivä koitti lokakuussa. Neidonruusupenkki oli hyvin merkitty eikä lähelläkään kaivukohtaa. Ei auttanut. Pilkkopimeänä iltana ei heti nähnyt, mitä kaivinkoneporukka oli saanut aikaan, mutta seuraavana päivänä paljastui, että maata oli talon nurkalta nostettu monta kymmentä senttiä ja samalla oli pyyhkäisty olemattomiin koko neidonruusupenkki. Jäljellä ei ollut yhtikäs mitään. Neidonruusu oli joutunut kaivinkoneen kauhaan hirmuiseen. Ja ties minne sieltä. Järkytys ei ollut ihan pieni.

Muutama tulppaaninvarsi ja jokin muu sipulikukka ovat nyt tänä keväänä nousseet esiin vallan uudesta paikasta, parin metrin päässä istutuspaikastaan. Mahtaakohan itse neidonruususta tulla elonmerkkejä?

Mutta tänä keväänä en siis herättyäni luo katsettani kukoistavaan kukkapenkkiin, vaan siihen kohtaan aidan vieressä, jossa sitä ei ole. Ja mietin, mitä tilalle. Köynnöshortensia? Villiviini? Vai peräti flammentanz-köynnösruusu?

Maiden's Blush, istutettu 2004, siirretty 2009

En voi kuvata jotain mitä ei ole, mutta tässä kuvassa kesältä 2011 on vanhempi neidonruusu ja illakoita, hiukan alempaa rinteestä.