tiistai 13. toukokuuta 2014

Dahlia ja gladiolus

Dahlioihin minulla on ambivalentti suhde. En ole aivan varma, pidänkö niistä. Ne tuntuvat jotenkin liian suurilta ja liian värikkäiltä meksikolaiskaunottarilta tänne pohjoiseen. Mutta silti ihailen niitä. Ja kasvatan niitä. Joka vuosi on ainakin muutamassa ruukussa dahlian mukuloita.

Dahliat ovat helppoja, joskin kaksi vuotta sitten sateisena kesänä vain yksi seitsemästä dahlianmukulasta kehitti kukkia. Joskus olen alkukesästä kaivanut dahlian mukulan kukkapenkin aukkokohtaan ja jo heinäkuussa dahlia kukkii ja kukinta jatkuu koko kesän pakkasiin asti. Pakkasta ei dahlia kestä, vaan muuttuu mustaksi heti. Mustuneen dahlian mukula on kuitenkin elossa ja kun sen antaa vähän kuivahtaa, niin pimeässä ja viilessä se talvehtii ja sen voi keväällä istuttaa uudelleen. Tai sitten ei. Voi se myöskin homehtua tai muuttua aivan rusinaksi.

Viime kesänä dahlioita oli kahdessa ruukussa. Toiseen kehittyi valtava keltainen kukka, jonka varsi katkesi heti kukinnan alettua. Sitten satoi liikaa tai jotain muuta tapahtui, eikä uusia nuppuja tullut. Toisessa ruukussa oli useampi mukula. Niistä syntyi pienehköjä, yksinkertaisia, erivärisiä kukkia, jotka näyttivät kivalta sinisessä ruukussa. Nämä mukulat talvetin, laitoin pari viikkoa sitten multaan ja ainakin yhdestä on jo verso noussut. Väristä ei tietenkään ole mitään tietoa.
 
Tänä talvena huomasin ensimmäistä kertaa siemenluetteloissa dahlian siemeniä. Päätin kokeilla siemenkasvatusta. Siemenet itivät hyvin, ja taimet ovat jo isoja. Odotan niiltä aika paljon. Viime kesänä valmistuneet kukkaportaat ovat niille juuri oikea paikka. Bougainvillean seurassa ne saavat loistaa. Jos siemenkokeilu onnistuu,  tästä saattaa syntyä villitys. Näin virolaisessa siemenluettelossa kymmeniä erilaisia dahliansiemeniä. Kukkaportailla on paljon tilaa.

Huono kuva hauskasta dahliasta

Gladioluksen sipuleita tarttuu aina jossain vaiheessa kevättä yksi pussillinen. Viime keväänä esikasvatin niitä viherhuoneessa pari viikkoa, istutin kukkineiden narsissien ja tulppaanien sekaan ylöpihan kesäkukkapenkkiin ja siellä ne loppukesästä kukkivat ja kaatuilivat. Tukea ne pitäisi tai katkoa maljakkoon. Tukeminen ei ole ihan helppoa, kun multaa on vain 10 senttiä kallion päällä. Talvetin sipulit dahlioiden kanssa samassa laatikossa ja nyt ne ovat mullassa. Jotain pientä eloa siinäkin ruukussa näkyy.

Irispenkin aikaisesta kunnostuksesta seurasi se, että nyt on pitkästä aikaa runsaasti pehmeää multaa johon työnnellä muidenkin kesäkukkien sipuleita ja mukuloita. Niitä tulikin istutettua viime viikonloppuna aika monta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti