Ei kiitos

Jokaisella puutarhurilla on lista kasveista, joita ei halua, vaikka ilmaiseksi saisi. Tässä minun listani:

Tuijat

Tuijia ei minun puutarhassani ole eikä niitä meille tule. Ne ovat vaikeahoitoisia, paleltuvat talvella ja vaativat keväällä suojausta ja vettä ja silti ne muuttuvat ruskeiksi tai peräti kuolevat. Harvassa paikassa ne näyttävät luonnollisilta. Mutta en ole kyllä havukasvien ystävä muutenkaan. Koskaan en ole yhtään sellaista istuttanut. Ehkä joudun löysäämään linjaa ja hyväksymään yläpihallemme jokusen marjakuusen ja laakakatajan. Mutta tuijia ei ikipäivänä. Ja muutenkin, salaiseksi ilokseni, havut eivät ole enää niin trendikkäitä kuin vielä vähän aikaa sitten.

Heinät

Erilaisia heiniä on omasta takaa ihan riittävästi, kiitos vaan, joten kukkapenkkeihin tai ruukkuihin en niitä istuta. Ovat mitättömän näköisiäkin kaiken lisäksi. Olisikohan sekin trendi jo laskusuunnassa?

Pensashanhikki

En yhtään tiedä, miksi en pidä pensashanhikeista. Vaaleanpunainen versio vielä menee, mutta se keltainen ei. Johtuisiko vain siitä, että se on niin tavallinen? Meilläkin kasvaa yksi vanha keltainen hanhikin raakku, jonka nirhaamista suunnittelen joka kesä. Mutta siinä vaiheessa, kun se loppukesästä avaa muutaman kukkansa, olen heltynyt ja annan sen kukkia. Ei se siinä polun vieressä ketään häiritse eikä siihen kalliolle oikein muutakaan voi suoraapäätä istuttaa.

Värililjat

Värililjoja ihailen kyllä muiden pihoilla ja puistoissa, mutta omaan pihaan en niitä enää ota. Kerran istutin niitä parikymmentä ja kukinta oli kyllä hieno, mutta jotenkin liian voimakas meidän vanhaan pihapiiriimme. Ja heti ensimmäisenä kesänä tulivat liljakukot. Seuraavana kesänä lähtivät liljat ja samalla liljakukot. Ruskoliljat ovat sitten kokonaan toinen juttu.

Jaloruusut

Aikani kokeilin erilaisia jaloruusuja, taistelin kirvoja vastaan ja laastaroin sormia, sitten päädyin siihen että olkoot mokomat hienohelmat. Eivät sovi kaltaiselleni laiskalle puutarhurille. Sitä paitsi jaloruusujen kohdalla vyöhykekateus iskee pahasti - ne kun kukkivat esimerkiksi Tanskassa jo kesäkuussa, paljon korkeampina, kauniimpina ja suurikukkaisempina kuin ikinä mahdollista täällä Espoon perukoilla.