perjantai 9. toukokuuta 2014

Kantapään kautta

Olen puutarhurina täysin itseoppinut. Ensimmäinen menetelmä oli perinteinen "kokeile ja toivo parasta". Sen avulla opin mm.

  • niittyä ei voi perustaa niin että heittää niittykukan siemeniä nurmikolle
  • useimmat rikkaruohot eivät kuole siihen että niitä nyhtää
  • halpoja ulkomaisia taimia ei kannata ostaa edes alennusmyynnistä
  • se mikä voi mennä mönkään, myös menee mönkään.
Tämä menetelmä tuotti runsaasti pettymyksiä ja tuli kalliiksi. Pikkuhiljaa aloin lukea, humanisti kun olen. Puutarhakirjoja alkoi kertyä kirjahyllyyn ja keinutuolin viereen. Aloin lukea puutarhalehtiä. Katsoin puutarhaohjelmia. Opin yhtä ja toista. Paljon en tiedä vieläkään, mutta sen tiedän että seuraavista seikoista on hyötyä

  • tunne itsesi: tiedä mitä jaksat/viitsit/haluat
  • ole realisti: älä käytä paukkuja sellaiseen mistä ei kuitenkaan tule mitään.
  • tunne puutarhasi: kasvuolosuhteet ja maa
  • oikea kasvi oikeaan paikkaan -periaate säästää  monelta huolelta ja pitkän pennin
  • se mitä on maan alla on tärkeintä eli hanki kunnon multaa
  • dokumentoi edes jotenkuten
  • hanki kunnolliset työvälineet
  • käytä hanskoja
  • kompostoi kaikki mahdollinen
  • säästä sanomalehdet
  • älä masennu epäonnistumisista, vaan yritä uudestaan
  • mieli muuttuu: jos et 5 vuotta sitten pitänyt keltaisista kukista, niin tänä vuonna saatat pitää
  • älä odota että läheisesi tai kukaan muukaan on kiinnostunut kukistasi tai kukkahöpinöistäsi. Jos joku on, ole onnellinen.
Vanha varjohiippa



3 kommenttia:

  1. Viisas ihminen. Kiitos ajatuksista!

    VastaaPoista
  2. Tosi hyviä juttuja! Allekirjoitan kaikki. Mut välillä tulee myös iloisia yllätyksiä: joku kasvi leviääkin kivasti, jonain vuonna köynnösruusu kukkii ja savimaassakin näyttää viihtyvän sentään joku pensas.
    Nyt muuten olen lukenut tosi hyvää uutta kirjaa Ella Rädyn ja Hanna Marttisen Suomalaista metsäpuutarhaa. Inspiroiva kirja! t. Marja

    VastaaPoista
  3. Kiitokset molemmille! Ja kiitos kirjavinkistä. Suuri osa tätäkin pihaa on metsää, ja sinne on katseeni alkanut kohdistua. Nyt juuri kukassa tosi nätisti pikkutalvio ja valkovuokko niillä alueilla. Ja ilman muuta, mikään ei ole hauskempaa kuin iloiset yllätykset.

    VastaaPoista